Rakkain Jaska ja kauhea lauantai

Siitä on nyt reilu viikko, kun Jaskalle meinasi käydä todella huonosti supi mettällä...

Lauantaina 31.1 lähdettiin kiertelee luolia, tai meilläpäin enemmänkin latoja ja autiotaloja, ensimmäiset paikat oli tyhjillään ja sit mentiin autiotalolle missä ollaan useastikkin käyty ja aina siellä on saalista ollu. Päästin Kiian alle. Hetken päästä rupes haukku kuulumaan, pienen hetken juoksivat ja sit jäi paikalleen haukkuu, HUOM se haukku mitä ei oo ennen tehny!! no ei se kummiskaa koko aikaa haukkunu vaan vähän väliä oli kiinni siinä, murinasta pääteltiin et supi on. Yritti vetää ulos niinkö aina. Puolisen tunnin päästä ruettiin irrottelee lankkuja. Supi oli pesässään ja Kiia haukku sitä siihen ja välillä yritti vetää ulos, ahasta oli kun kyljellään joutu Kiia olee, ihmekkös ei saanu ulos vejettyä. Otin Kiian pois ja kaveri otti supin ja lopetti sen asianmukaisesti.

Jaska alle ja hetken etsittyään rupes haukkumaan, nähtiin et supia haukkuu. Siirtyivät uunin alle. Ruettiin kaivamaan että saatais ne pois sieltä mutta kiveä oli joka puolella. Jaska haukku noin 1,5h kun kuulosti hetken siltä että siirtyivät syvemmälle, haukku oli vaimeampi. Hetken päästä ei kuulunut enää mitään. Mietin, menivätkö niin syvälle ettei vaan haukku kuulu. Rupesin huutaa Jaskaa et tulis ulos, se tulee aina käskystä ulos, vaikka kesken työn! Jaska ei tullut. Rupesin huolestumaan.. Laitoin Kiialle tutkan ja päästin alle että ettis supin ja Jaskan. Se etti varmaan puol tuntia mut ei löytäny.. Nyt huolestuin todella, Jaska on ollu haukkumatta ihan liian kauan!! Kaivoin puhelimen esiin ja facebookin Terri Avun kautta sain Äänekoskelta miehiä ja koiria apuun. Heillä meni reilu tunti ennekun saapuivat paikalle.

Jaskallahan siis ei ollut tutkapantaa, tästä paikasta (ja kaikista muista myös) ollaan aina saatu aina helposti elukat pois. Eli siis tyyliin, nostettu lankku ja siinä ne on..

Miehet kysyivät missä Jaska oli kun haukkui ja me näytettiin, eli uunin alla. Kaivettiin joka puolelta mistä pystyi uunin alle, eikä sieltä mitään löytynyt. Äänekosken miehet laittoivat patterin (patterdalen terrieri) alle mutta sekään ei löytänyt supia ja Jaskaa. Porukka kävi kiertämässä ulkona että jos suinkin olis pihalle lähteny, ja mä väitin ettei se lähe ja jos lähtee se ei ole kauan pois ja tulee kun huudan. Mietittiin oisko voinu tulla mäyrä vastaan, että jos se ois tulpannu Jaskan. Mäyrät tykkää olla uunin alla ja niillä menee siellä jumalattomia käytäviä ja syvälle. Mietin että niin se on oltava, kun ei se koira poiskaan tule eikä hauku.. Rupesin miettimään mitä kerron tyttärelleni jos menetämme Jaskan. Miehet sanoivat mulle että pitää varautua pahimpaan.. no niinhän mä teinki, mä olin varma ettei Jaskaa löydy tai jos löytyy se on tukehtunu.. Kaivettiin ja kaivettiin, jossakin vaiheessa pari miestä sanoi kuullensa vaimean haukun, mä en uskonu.. ruettiin miettii et oisko käytävät menny talon ulkopuolelle, ei, ei haukkua enää kuulunut... Yks miehistä kaivoi siitä kohasta mistä Kiia ja se patteri myös yrittivät kaivaa. Koko ajan päästiin himpun verran syvemmälle, kiviä oli jokapuolella ja maa älyttömän kovaa. Käytäviä oli monessa kerroksessa. Sit kuului ääntä, kuulosti siltä et joku haukkoo henkee ja pahasti.. jotain jossain tapahtuu.. mä rupesin huutaa Jaskaa et tuu nyt pois sieltä mut se ei tullu. Jatkettii kaivamista yhä syvemälle ja kohta tuli vastaan supin häntä. Kaivettiin aukkoo isommaksi jotta saadaan se pois sieltä, vihdoin ja viimein se onnistui ja saatin supi pois. Mutta missä Jaska?!?! Mä rupesin huutaa sitä ja kohta näky hiekkanen nenän pää, Jaska joutu tulee kyljellään, siellä oli niin ahasta..se tuli sen verran et pää näky ja siihen se pysähty,

jouduttii ottaa sitä niskasta kii ja nostaa pois se sieltä..

Sain Jaskan syliini, se tärisi ja hengitti tosi huonosti. Se oli shokissa! Mentiin äkkiä autolle ja putsattiin sen silmät hiekasta. Jaska ei pysyny pystyssä eikä juonu, kaavettii sen suuhun vettä että saa nestettä. Soitin eläinlääkäriin,mutta lauantai ja yö vielä niin päivystys on Jyväskylässä jonne sillä kelillä (lunta sato taivaan täydeltä) ois menny ajaessa 1,5h. Ei uskallettu ottaa riskiä, sen hengitys oli niin katkonaista ja todella nopeeta ja se piti hirveetä ääntä. Ajettiin muutaman kilometrin päähän kaverin luo ja laitettiin Jaska ite tiputukseen. Soitettiin meidän vakkari eläinlääkärille ja kysyttiin ohjeita, kuinka kauan pietään tiputuksessa, paljonko saa nestettä mennä.. "jos ei vartissa rupee yhtään tokenee nii sit päivystykseen."Vartti meni ja pikkuhiljaa Jaskan silmät rupes liikkuu, se seuras silmillä meidän liikkeitä. Tultiin siihen tuloksee et parempi on lähetään kotiin ja seuraan sitä yön yli.

Tultiin kotiin, ja annoin Jaskalle vettä ja ruokaa, raksut sille ei kelvannu mut lauantai makkaraa veti paketillisen, mua hymyilytti, se söi ite :) Käärin Jaskan peittojen sisään ja annoin sen nukkua. Hengitys oli edelleen vähän nopeempaa kuin normaalisti mutta se ei enää rohissut. Seurasin sitä koko yön ja aamulla kävin ostaa sille sen herkku koiranmakkaraa ja sitähän se söi, mutta se piti pilkkoa ja syöttää kädestä. Jaska oli vielä pari seuraavaa päivää tosi rauhallinen, nukkui enimmäkseen, kunnes siitä pikkuhiljaa tokeni, nyt on jo ihan normaali <3

Mä en oo ihan varma muistinko tarkkaan ton päivän tapahtumat kun olin ite niin paniikissa, mut noin se suurinpiirtein meni. Noin 9 tuntia Jaska oli maan alla. Oon yrittäny miettiä, miten ne sinne joutu ja miten Jaska oli peräpesässä ja supi sen eessä ja jäikö ne jumiin vai mikä siellä oikein oli, kävi myös mielessä et oisko mäyrä voinu tulpata ne molemmat sinne?? En tiedä enkä saa koskaan tietää, mutta pääasia että Jaska on turvassa ja elossa <3

Erityis kiitos ventovieraille ihmisille jotka tulivat auttamaan kun apua tarvittiin, ilman heitä ei olisi Jaskaa löydetty <3

Sen opin, etten enää koskaan laita koiraa ilman tutkapantaa mihinkään!!

Mä en tiedä, mitä mä tekisin ilman Jaskaa, mä oon niin onnellinen että se selvis, että me löydettiin se elossa <3 <3 <3